Suvivirsi laukaisee kaltaisissamme mukavan keski-ikäisissä samanaikaisesti nostalgia-aallon ja suojeluvaiston. Sitä muistaa, miten lakkiaispäivänä ylpeä voittajafiilis ja eksynyt paniikki vallitsivat vatsanpohjassa yhtäaikaa. Iso työ oli vihdoin saatu päätökseen, mutta mitä nyt? Jos vuosien (lue vuosikymmenten) aikana syntyneitä oivalluksia voisi siirtää nuorempaan itseensä, on muutama hoksaus, jotka lataisimme nuorikkoversioihimme saman tien.
1. Älä anna häpeälle tilaa
Häpeä on yksi inhimillisimmistä tunteista. Se ilmaantuu paikalle silloin, kun torjutuksi tulemisen riski on korkea, eli kun aiot tehdä jotain normeista poikkeavaa tai mokamahdollisuus on suuri. Sen perimmäinen tarkoitus on siis suojella meitä – sapelihammastiikereiden aikaan henkilö, joka karkotettiin heimosta oli nimittäin nopeasti entinen.
Nykyään samanmielisiä ja -henkisiä on entistä helpompi löytää, joten voimme usein edes jossain määrin valita heimomme. Tietoyhteiskunnassa erilaisuus myös onneksi hyväksytään paremmin kuin ennen. Älä siis suotta häpeile itseäsi tai anna virheiden nakertaa itsetuntoasi. Tiedä, että jokainen meistä on keskeneräinen, kaikilla on kamppailunsa ja kukaan ei onnistu aina. Tämä on ihmisyyttä, eikä ihmisyydessä ole mitään noloa.
2. Luota itseesi
Tiedät, mistä pidät ja mistä et. Luota makuusi äläkä anna muiden sanella mielipiteitäsi. Tehtäväsi ei ole miellyttää muita, vaan kuunnella itseäsi. Ja sama koskee muitakin päätöksiä. Yleensä tiedämme kyllä, miten toimia tai mikä on oikein, kunhan annamme intuitiolle tilaa.
Kuuntele vatsanpohjaasi ja luota siihen kuiskivaan tuntemukseen, joka ilmaantuu kuin tyhjästä ja tietää. Sitä, joka tuntuu joko supistavan sinua kasaan (varoitus!) tai avaavan sinua mahtaville mahdollisuuksille (seuraa tätä!). Tuo tunne on sinun puolellasi ja tietää, mikä suunta on oikea. Sitä paitsi joudut elämään intuitiosi kanssa lopun ikäsi, joten mitä paremmin tunnette, sitä harmonisemmin yhteiselo sujuu.
3. Osoita empatiaa
Kaikki mokailevat ja epäonnistuvat, jokaisella on kurjia päiviä ja huonoja kausia. Mutta ei siinä kaikki! Jokaisella meistä on myös luonne ja temperamentti, jotka haastavat meitä tavallaan todennäköisesti päivittäin. Yhden kompastuskivi on kärsivällisyys, toisen konfliktitilanteet ja kolmannen epäluottamus. Joku tuskailee yliherkkyytensä kanssa, joku toinen huonon itsetunnon vuoksi. Valmis ei ole kukaan ja työ on aika ajoin rankkaa. Kohtaamalla itsemme ja toisemme armollisesti, haavoittuvaisina ja keskeneräisinä – toisin sanoen ihmisinä – teemme tilaa oppimiselle ja kehitykselle.
Näillä sanoin, käykäämme rohkeasti kohti huomista ja nostakaamme malja vanhoille viisauksille ja uusille aluille. Skål!
PS. Huomasithan jo uudet kampaustutoriaalimme? Ohjeiden avulla lakkiaispäivän juhlalook onnistuu myös kotikonstein.