Viimeisen vuoden aikana ulkonäkö on puhuttanut, ihmetyttänyt, raivostuttanut ja järisyttänyt kenties enemmän kuin koskaan aiemmin. Keskustelua on käyty paitsi kauneusalalla, myös yleisesti; kauneusihanteisiin, vihapuheeseen, omakuvaan sekä niiden mielenterveysvaikutuksiin on alettu kiinnittää yhä enemmän huomioita. Ja ihan syystä. Kun aihe koskettaa meistä jokaista, sen tärkeyttä ei voi kuin korostaa.
Kauneusalan edustajina nämä aiheet ja pohdinnat eivät ole meille uusia. Sukupolvenvaihdoksen ja brändiuudistuksen myötä meissä vahvistui halu kannustaa näkemään uniikkia kauneutta ympärillään, vilkuilipa sitä peiliin tai viereisiin pöytiin. Kauneus on aina merkinnyt meille jotain kehoa laajempaa ja pintaa syvempää. Olemme kuitenkin huomanneet sanan vievän usein harhaan, pelkistäen pinnaksi ja kiinnittävän kuulijan huomion vääriin asioihin.
Yltiömäinen ominaisuuksiensa väkisin rakastaminen on eittämättä epäterveellistä. On luonnollista ja sallittua suhtautua kielteisesti vaikkapa arpeensa, jos sen näkeminen herättää ikäviä assosiaatioita tai muistoja. Ja miksi ihmeessä jokaista asiaa itsessään ylipäätään pitäisi jumaloida? Emmehän välitä kaikista luonteenpiirteistämmekään. Sitä paitsi joskus voi olla myös rakentavaa huomata kielteisiä asioita itsessään, jotta voi kasvaa ja kehittyä, voida entistä paremmin.
Kaikki puhe ulkonäöstä miellyttävyyden näkökulmasta on muutenkin absurdia: eihän habituksemme tärkein tehtävä ole viehättää. Siksi olemme alkaneet ajatella asiaa itsetunnon ohella kunnioituksen kautta. Ei joka kehoa, naamaa ja kohtaa tarvitse rakastaa. Mutta niistä jokaista on syytä kunnioittaa. Ja sitä arpea erityisesti.
Kehot pitävät meidät kirjaimellisesti kasassa. Ne kantavat taakkoja harteillaan ja koulureppuja selässään, muuttokuormia käsissään ja lapsia sisällään. Ne kestävät jos jonkinmoisia olosuhteita, paineita, sairauksia ja iskuja, osaavat paikata itseään sekä sopeutua, vaikka jokin osa olisi pelistä pois. Lisäksi ne auttavat meitä kommunikoimaan, rakentamaan läheisyyttä ja huolehtimaan toinen toisistamme. Ja se vasta kaunista onkin.
Rauha kehoille. Ihan jokaiselle.